Historia

Tarinoita Herttoniemen Kartanon historiassa

Herttoniemen on arveltu saaneensa nimensä rälssimies Laurens Hertoghen mukaan, joka löydettyjen asiakirjojen mukaan nautti tilallaan verovapautta vuonna 1405.

Herttoniemen Kartanolla on ollut lukuisia omistajia aina 1500-luvun rälssitiloista 1800-luvun loistoajoille ja 1900-luvun kartanokulttuurin asteittaiseen supistumiseen asti. Osa omistajista on vaikuttanut merkittävästi Suomen historiaan. Heistä mainittakoon kansainvälisesti tunnetuin, ja nykyisen ilmeen omaavan kartanorakennuksen ja puiston rakennuttajan Vara-amiraali C.O Cronstedtin, joka oli syntynyt Puotilan Kartanossa vuonna 1756, ja omisti Herttoniemen Kartanon kahdesti elämänsä aikana.

Hän palveli aluksi Englannin laivastossa mm. Amerikan vapaussodassa, toimi Ruotsin laivastossa Välimerellä, ja Ruotsinsalmen taisteluissa Venäjää vastaan. Ansioistaan ajoittain ainoana sitkeänä kuninkaan rinnalle taistelemaan jääneenä lippukapteenina Kuningas Kustaa III nimitti hänet lopulta merimisteriksi. Vuonna 1808 tapahtui sarja selvittämättömiä tapahtumia, joissa C.O Cronstedt oli ratkaisevassa osassa.Venäläiset olivat ehdottaneet antautumistaan, joista Cronstedt johti neuvotteluja, mutta yllättäin neuvottelujen jälkeen Cronstedt itse antautui venäläisille ja Suomen siirtyminen Ruotsilta Venäjän vallan alaisuuteen alkoi. Yhden kartanosta liikkuvan tarinan mukaan Herttoniemen salmen sanotaan pysyvän aina sulana, sillä sen pohjalla kimaltelee kulta, jonka Cronstedt ”sai venäläisiltä myydessään Viaporin”. Aikalaiset syyttivät häntä petturuudesta, vaikkei sitä koskaan kukaan pystynyt todistamaan.

Kartanon viimeinen yksityinen omistaja oli John Bergbom, jonka suvun omistukseen tila oli siirtynyt 1860-luvulla. Hän oli sivistynyt ja innovatiivinen maanviljelysneuvos, joka kokeili ensimmäisenä Suomessa ulkomailta tuotuja uutuuskoneita- ja kasveja kartanon tiloilla. Hän oli tunnettu myös yhteiskunnallisesti aktiivisena miehenä. Huhuttiin, että kartanossa pidettiin salaisia poliittisia kokouksia hänen suostumuksellaan ja hänet salamurhattiin kartanossa tuntemattomien punakaartilaisten toimesta vuonna 1917 ennen Suomen itsenäistymistä.

Bergbomin suku lahjoitti vuonna 1917 Herttoniemen Kartanon tiloineen Svenska Odlingens Vänner i Helsinge nimiselle yhdistykselle, jonka jäsen John Bergbom oli ollut. Yhdistys perusti kartanoon museon, ja pehtorin tupaan avattiin kahvila, Herttuaniemen Kahvitupa, joka oli kuuluisa niin erinomaisesta kaakaostaan, että sinne tehtiin hiihtoretkiä jäiden poikki kaupungista. Puutarhataiteellisesti maamme merkittävimpiin kuuluva puisto barokki- ja englantilaistyyppisine alueineen sekä arkkitehti Carl Ludvig Engelin 1800-luvun alussa suunnittelemat huvimajat avattiin yleisön käyttöön, niinkuin John Bergbom itse oli suunnitellut.

Kartanorakennuksessa toimivassa museossa on kokoelmia C.O Cronstedtin esineistöä 1800-luvulta, sekä John Bergbomin vuosisadanvaihteen esineistöä, sekä muuta kartanon monivaiheiseen ja rikkaaseen historiaan liittyvää irtaimistoa. Museoon kuuluu osana myös entiset työläisasunnot, joihin mm. pehtorin tupa, jossa tänä päivänä toimii Ravintola Wanha Mylly. Alueelle on siirretty vuosisadan alussa 1700- luvulta Knusbackan talo, joka sisältää ainutlaatuisia kansantieteellisiä kokoelmia, sekä vanha tuulimylly. Museo on avoinna kesäsunnuntaisin kello 12-14 sekä sovittaessa puh: 040 752 3090 (museon intendentti).

Toivotamme teidät tervetulleiksi viettämään historiallisia hetkiä Herttoniemen Kartanoon ja Ravintola Wanhaan Myllyyn.